13.6.2022
Mielenkiintoinen viikko Ranskassa alkamassa. Täällä kasvatetaan yli 60% maailman pellavasta, ja erilaisten kuidusta valmistettujen tuotteiden markkina on kehittynyt. Myös kehräämöt ovat palaamassa takaisin halvemmista maista (suurin osa maailman pellavasta kyllä kasvaa täällä, mutta kehrätään Kiinassa!).
Tapaan koko ketjun toimijoita – ensin luomutuottajia sitten tavanomaisesti viljeltyä pellavaa tuottavia – alan tapahtumissa. Käyn tiloilla ja tuotantolaitoksissa. Tarkoituksena on oppia niin viljelystä kuin tuotannosta, koko ketjusta ja miten se on saatu toimimaan myös liiketoiminnan kannalta. Kysymyslista on pitkä! Jos sinulla on kysymyksiä mielessä, laita niitä tuonne kommentteihin niin haen vastauksia viikon aikana. Tämä blogi päivittyy.
Tänään täällä Lillen alueella on ohjelmassa luomupellava- ja hamppuyhdistyksen vuosikokous sekä vierailu uunituoreella Safilin-yrityksen pellavakehräämöllä. Näistä lisää seuraavassa päivityksessä.
Luomupellava- ja hamppuyhdistyksen vuosikokouksen mielenkiintoisinta antia oli keskustelu markkinatilanteesta sekä miten tämän vuoden sato on lähtenyt käyntiin. Takana on muutama vaikea vuosi, ja nytkin on sadetta tullut paikoin vähemmän kuin on toivottu. Samaan aikaan markkinat ostaisivat luomupellavaa enemmän kuin sitä tuotetaan. Ekologisen muodin trendi ei ole laantumaan päin.
Sään aiheuttamat satomenetykset aiheuttavat paitsi vaikeuksia vastata markkinoiden tarpeisiin, myös kapasiteetin alikäyttöä lihtauslaitoksissa, jolloin kalliit investoinnit makaavat tyhjän panttina. Parasta olisi ja os varastoja voisi kasvattaa hyvänä vuonna ja tasoittaa näin toimintaa. Pellava kestää hyvin varastoinnin, sanoohan vanha sanonta että ‘villa muuttuu mullaksi mutta pellava kullaksi’. Kehräämöt tyypillisesti sekoittavatkin eriä eri vuosilta pystyäkseen tarjoamaan asiakkaille tasaista laatua – aivan kuten shamppanjatalotkin, mikä tässä tuli mieleen sopivasti Champagnen maakunnan läpi ajettaessa kun tätä kirjoitan.
Kokouksen päätyttyä oli vuorossa ohjelmanumero jota varten oikeastaan jo maanantaiksi tulin paikalle: vierailu Safilinin vastikään avatussa pellavakehräämössä. Safilin on ranskalainen yritys joka parikymmentä vuotta sitten siirsi tuotantonsa Puolaan pysyäkseen hengissä, mutta nyt kysynnän muuttuessa avasi uudestaan kehräämön myös Ranskaan. Laitoksessa tehdään sekä märkäkehruuta, jolla saadaan pitkistä kuiduista aikaan hyvin hienoja vaatteisiin sopivia lankalaatuja, että kuivakehruuta lyhyistä rohdinkuiduista. Näitä karkeampaa lankoja käytetään tyypillisesti esim huonekaluihin tai muihin kodintekstiileihin.
Nyt kun olen pari kuukautta saanut harjoitella nauhausta ja kehräämistä Painovoima ry:n omistamilla, aikanaan Fräntilän kehräämössä olleilla laitteilla, oli hauska nähdä miten aivan samat toimintaperiaatteet olivat käytössä vain hyvin paljon suuremmassa skaalassa. Safilinin laitteet olivat myös vanhat, 60-70-luvuilta peräisin, mutta modernisoidut mm sensoroinneilla. Myös ilmastointi ja pölynpoisto oli uuden uutuukaista. Lämpötilan ja kosteuden kontrollointi on tärkeää prosessilla, ja pölynpoisto työntekijöiden terveydelle. Modernin kehräämään rakentaminen ja työntekijöiden kouluttaminen on ollut pitkä ja kallis projekti.
Vielä kun illallisella pääsi keskustelemaan pellavaviljelystä, saaden vastauksia moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, päättyi päivä todella onnistuneesti.
14.6.
Samaisen luomupellavayhdistyksen vuosittainen tapahtuma oli tällä kertaa Lillen lähellä olevalla tilalla, jossa viljellään sekä pellavaa että ensimmäistä kertaa myös kuituhamppua tekstiilikäyttöön. Ennen peltoon tutustumista päivän ohjelmassa oli ensin lyhyet esitykset koko tuotantoketjusta viljelijöistä brändeihin. Muutamia mielenkiintoisia poimintoja:
Viljelijä optimoi luomussa kylvön ajankohtaa jotta kasvu pääsisi nopeasti alkuun lämmenneessä maassa. Näin pystytään paremmin kilpailemaan rikkojen kanssa. Rikkojen hallinta on pellavan luomuviljelyn hankalin kohta. Liika rikkakasvusto vaikeuttaa kasvin korjuuta ja jatkokäsittelyä ja on mm yksi laatuparametreistä joita kuidun hinnoittelussa käytetään. Rikkaäkeet ja jopa kalliit riviväliharat ovatkin käytössä ja tilan pellavalohko hienossa kunnossa.
viljeljöiden puheenvuoron lisäksi kuultiin ketjun eri toimijoilta. Tekstiili voidaan myydä luomupellavaa sisältävänä, täytyy koko tuotantoketjun olla sertifioitu, yleensä GOTS- sertifikaatilla. Tällaisia laitoksia löytyy onneksi Euroopasta, mm Ranskasta. Ja nyt ei siis puhuta vain kehräämöistä vaan lihtaus, häkilöinti, nauhaus – kaikki vaiheet on katettava ja sijaitsevat usein eri toimijoilla. Aikamoinen palapeli ja ekosysteemi joka täällä Ranskassa on saatu toimimaan.
Tällä viikolla opin toivottavasti vielä lisää bisnesmalleista ja eri toimijoiden hintarakenteista. Vaikuttaa lupaavalta nyt kun istun auton takapenkillä matkalla Alsaceen yhdessä Emmanuel Lang pellavakehräämön ja kutomon johtajien kanssa – huomenna vuorossa vierailu heidän tehtaillaan. Tärkeiden suhteiden luonti oli muutenkin tämän päivän kaikkein parasta antia esitysten ja kukkivan pellavapellon lisäksi.
15.6.
Alsace on tekstiiliosaamisen keskittymä, opin tänään. Alueella on ollut satojen vuosien ajan teollisuutta, ja Mulhousen yliopistossa tekstiilitieteen laitos jolla hyvät välineistöt. Isäntäni tänään, Velcorex groupin johtaja Pierre Schmitt puhuu voimallisesti teollisuuden palauttamiseksi alueelle. Velcorex itse omistaa jo vuodesta 1856 kankaita kutoneen tai Emmanuel Langin, joka kutomon rinnalle on avannut vastikään kehräämön pellavan pitkän kuidun kuivakehräämiseen, ja tekee tuotekehitystä yhdessä laitevalmistajan kanssa. Koneet tulivat nimittäin Unkarista muutama vuosi sitten suljetusta kehräämöstä, mutta ovat Alsacessa sijaitsevan Schlumbergerin valmistavat – yritys alkaa nyt valmistaa kehruulaitteita uudestaan ja yksi laitos on jo tilauksessa Bretagneen. 100% kotimaisten tekstiilien kysynnän kasvuun selvästi uskotaan, ja onhan aivan älytöntä nykyinen materiaalien kuljettaminen Aasiaan ja taas takaisin Eurooppaan kudottavaksi.
Emmanuel Lang on tehnyt kokeiluja myös hampulla, ja mm yhdessä luomupellava- ja hamppuyhdistyksen kanssa kehittäneet hampun kehruuta ja kutomista kankaaksi – tästä kuulin jo alkuviikosta. Sain myös mukaani ihanan pehmeää villapellavatopsia jossa 40% villaa/60% pellavaa (kuvassa). Haaveestani tehdä tällaista yhdistelmää suomalaisista materiaaleista puhuttiin jo automatkalla ja oli hienoa nähdä miten kaunista siitä voisi tulla jos vain sopiva villalaatu yhdistettäväksi löytyisi.
Kirjoitin aiemmin että kehräämöt tyypillisesti sekoittavat lankoja eri eristä. Täällä sitä ei tehdä, mikä avaa mahdollisuuksia pienenkin erän kehruuseen – esimerkiksi suomalaisen sellaisen .. stay tuned for more!
16.6.
Tänään meinasi pää räjähtää paitsi tukalasta helteestä, myös siitä määrästä tietoa mitä oli saatavilla. Pienelle peltoalueelle oli rakennettu pellavan alkutuotantoon keskittyvä Lin’Ovation-tapahtuma. Paikalla oli näytteilleasettajia ja tutkimuslaitoksia telttoineen ja pellolle pieteetillä rakennettuine infopisteineen. Sain ihan mielettömän määrän tietoa ja materiaalia joka tulee hyötykäyttöön Novian kuitukurssia valmistellessa.
Uusimpia tutkimuksia joita esiteltiin oli mm pellavan kuitupitoisuuden ja liotusasteen mittaamiseen liittyen, tarkoituksena lopulta tehdä korjuulaitteeseen tai viljelijän työkalupakkiin mittauslaite. Liotusprosessin onnistuminen mm oikealla ajoituksella vaikuttaa todella paljon sadonkorjuusta saataviin tuottoihin.
Myös eri kasvipeitteitä pellavan esikasveina oli tutkittu. Huonojen joukossa kerääjäkasvit yksinään (liikaa typpeä), kovasti siementävät kasvit (rikkaa) ja Italian raiheinä syystä jota en aivan varmuudella ymmärtänyt.
Ja olihan siellä ihan valtavan paljon isoja hienoja koneita! Täällä kun korjataan satoja hehtaaria yhdessä osuuskunnassa/ yhteislaitteilla, niihin kannattaakin investoida satojatuhansia. Tuottavuus ja laatu paranee kun on koneet kunnossa, eikä niissä kitsastella. Yksi mielenkiintoinen oli souleveuse eli ‘nostaja’, paremman käännöksen puutteessa. Laite nostaa maasta ja ilmaa pellavamaton joka on pellolla likoamassa. Kuivuu paremmin ja irtoaa rikkaruohoista, jolloin paalaus helpottaa.
Paalauksesta puheenollen, yksi tärkeä kysymys joka minulla oli ennen reissuun lähtöä liittyi paalaimiin. Ollako pellavapaalain vai eikö olla, eli kelpaisiko tavallinen muuttuvakammioinen malli? Vahvaa suositusta tuli monesta suunnasta pellavapaalaimen suuntaan. Vähintään pitää hihnamalliseen paalaimeen olla asennettuna lisälaite joka syöttää nyöriä paalin kerrosten väliin, mutta vähän sillekin nyrpisteltiin. Tämä on ehkä taas kohta jossa ei kannata riskiä ottaa. Myöhemmin lihtauslaitoksissa paalin tasainen aukeaminen jatkuvaksi sopivan paksuiseksi matoksi takaa toimivan prosessin, ja huonot paalit aiheuttavat turhaa työtä tai sadon hylkäämisen tykkänään. Käytettyinä pellavapaalaimia löytyy hyvin, eli sellaisen metsästykseen!