Kuitupellavaa luomuna – miten viljely onnistuu?

Suurin osa maailman pellavakuidusta viljellään nykyään Ranskan Normandiasta Hollantiin ulottuvalla vyöhykkeellä, jossa viljellään n 80% pellavakuidusta maailmassa, yhteensä n 124.000 hehtaarin alalla vuonna 2019. Tästä alle 1% on luomupellavaa, mikä on yllättävän vähän luomukuidun kysynnän koko ajan kasvaessa.

Esim kestävästä muodista tunnettu Eileen Fisher kertoo verkkosivuillaan käyttävänsä Kiinassa kasvatettua luomupellavaa, sillä eurooppalainen tarjonta on liian pientä. Ainoa luomupellavakehräämö Euroopassa, ranskalaisomistuksessa oleva Safilin kertoi vastikään, että joutuu myymään ei-oota 75% luomupellavasta kiinnostuneille tilaajille!

Ranskalaisten luomupellavan viljelijöiden kokemusten perusteella luomupellavalla on mahdollista päästä vastaavaan laatuun sekä kuitumääriin hehtaaria kohden kuin tavanomaisella viljelyllä, ja kuidusta maksettu hinta voi olla 30% suurempi kuin tavanomaisesti tuotetusta maksettu. Viljelyala onkin kasvussa, tavoitteena tuplata joka vuosi.   

Olisiko Suomessa mahdollisuuksia tarttua tähän markkinapotentiaaliin? 

Onhan pellavanviljelyllä pitkät perinteet Suomessa, vaikka viime vuosikymmeninä se onkin käytännössä kuitupellavan osalta kuihtunut.

Tässä blogissa kerron kokemuksistamme kesältä 2020, ja referoin erityisesti ranskalaisilta luomuviljelijöiltä saatuja tuoreita oppeja mutta myös suomalaista perimätietoa. Kesän 2021 viljelykokeiden jälkeen on ehkä aika tehdä suomalaisen kuitupellavan viljelyopas!

Mistä siemenet?

Kuitupellavaa on lukuisia eri lajikkeita, joita jalostetaan eurooppalaisilla viljelyalueilla mm Hollannissa ja Ranskassa. Lajikkeet eroavat esim varren lakoontumisen ja kylmän siedon osalta, ja Suomen oloihin soveltuvatkin parhaiten ns aikaiset lajikkeet, jotka voidaan kylvää jo mahdollisimman aikaisin keväällä. Myös lyhyempi kypsymisaika olisi tärkeä määre lajiketta valitessa, jotta korjaamaan päästään ennen syksyn sateita. 

Suomesta ei ollut saatavilla kuitupellavan siementä, lukuunottamatta puutarhaan tarkoitettuja ilmeisesti enemmän kauniiden kukkien vuoksi myytyjä sekoitteita. Lähdimme siksi etsimään ulkomaisia toimittajia keväällä 2020, ja saimme peittaamatonta Lisette-lajiketta lopulta ostettua hollantilaiselta Van de Bilt den Vlas -nimiseltä yhtiöltä. (Varsinaisia luomulajikkeita ei ole olemassa lajikerekisterissä EU:ssa, mutta käsittelemätöntä tai höyrykäsiteltyä siis löytyy ja kelpaa luomuviljelyyn.)

Pienenä ostajana olimme asiakaspalvelun ystävällisyyden armoilla ja usko olikin välillä loppua tiedonkulun katkonaisuuden ja globaalin pandemian tuomien postinkulun haasteiden vuoksi. Pieni säkkimme saapui onneksi parahiksi kylvöaikaan.

Maaperän valmistelut

Pellava pärjää parhaiten multavassa ja hikevässä maaperässä, sekä riittävän valoisassa paikassa. Vain jäykässä savimaassa pellava ei pärjää, muuten hieta- tai savimaat käyvät hyvin viljelyyn. Tautien välttämiseksi suositellaan 4-7 vuoden väliä lähteestä riippuen, ja kierrossa esikasveina sopivimpia ovat esim viljakasvit. Typpeä kerääviä kasveja sen sijaan tulisi välttää lakoontumisen ja jälkiversonnan riskien vuoksi.  

Pelto olisi myös hyvä olla mahdollisimman puhdas rikkakasveista, sillä pellava itää hitaasti eikä alkuvaiheessa varjosta rikkaa riittävästi. Myös mahdollinen kasvipeite pitäisi poistaa hyvissä ajoin ennen pellavan kylvöä.

Kylvö

Pellava kylvetään kun maa on ehtinyt lämmetä riittävästi, mutta kuitenkin mahdollisimman aikaisin keväällä. Perinteisesti parhaana kylvöajankohtana on pidetty toukokuun alkua. Pellava kestää jopa pikkupakkasia ja kylvö viileään aikaan vahvistaa juuria.

Me pääsimme kylvämään pienen peltoalamme 9. toukokuuta joka oli kaunis ja lämmin päivä. Pari päivää myöhemmin tulivat vielä kevään viimeiset lumet, mutta tämä ei itämistä vaikuttanut haittaavan. 

Siemenet kylvetään hyvin tiheään, jolloin varsi ja sen sisällä oleva kuitu kasvavat pituutta eikä varsi haaraudu. Suositeltu tiheys on 2200-2500 siementä / m2, johon päästään noin 120-130 kg/ha kylvömäärillä. Kylvöön voi käyttää tavanomaista kylvökonetta, johon säädetään riittävän suuri (esim 10-15 sentin) riviväli, jolloin rikkakasveja pystytään haraamaan koneellisesti. 

Lannoitus

Pellava ei kestä liikalannoitusta, ja erityisesti liikaa typpeä tulisi välttää lakoontumisen välttämiseksi. Riittävä kaliumin saanti on kuitenkin pellavan laadulle tärkeää. Myös sinkkilisää voi tarpeen mukaan käyttää. Tavoitearvoja lannoitukselle löytyy kirjallisuudesta (mm Hukkinen) seuraavasti: 

• N 20-40 kg/ha
• P 25-35 kg / ha
• K 60-100 kg / ha

Viljelykokeilussamme käytimme tietysti luomulannoitteita, pääasiallisena lannoitteena Ecolan Agra 8-4-2, mutta täydentäen kaliumin tarvetta Kali GmbH:n Kalisopilla (50% K2O). Lisäksi pieniä määriä kiseriittiä sekä lihaluujauhoa.

Korren pituuskasvu jäi tavoitteesta, mutta tähän saattoi vaikuttaa lannoituksen lisäksi muutkin seikat kuten kuiva kesä. Maaperänäytteet ennen lannoituksen säätämistä toki olisivat hyödyllisiä.

Rikkakasvien ja tuholaisten torjunta

Luomupellavan viljelyssä rikkakasvien hallinta on ehkä haastavin työvaihe, sillä kasvun alkuvaiheessa pellava kilpailee kovin heikosti elintilasta eikä varjosta rikkoja. Myös kuidun hyödyntämisvaiheessa rikkakasveista on haittaa, eli kuidun laadun vuoksi niistä tulisi päästä eroon. 

Edellä jo todettiin että on tärkeää aloittaa puhtaasta maasta; myös myöhäistettyä kylvöä (false seed bed) on käytetty. Optimaalinen kylvöaika ja sääolosuhteet siementen itämisessä auttavat pellavan mahdollisimman pian kasvuun. 

Torjunta-aineiden sijaan usein joudutaan torjumaan rikkakasveja mekaanisesti, ja pellava kestääkin tätä hyvin 10 cm korkeuteen saakka. Tämän jälkeenkin jos riviväli on esim 15 cm, pystytään rikkakasveja torjumaan koneellisesti rivien välistä 25 cm korkeuteen saakka. 

Meidän pienellä koealallamme teimme rikanpoistoa käsin sekä ennen kylvöä että muutamaan kertaan kun kasvu alkoi nousta. Rikkapaine oli kova tänä vuonna, savikkaa erityisesti puski maasta.

Onneksi serkkuja tuli kylään, pellolla oli mukavaa vaihtaa kuulumisia samalla kun kiskoi rikkaa maasta!

Tuholaisten torjunnassa jälleen oikea kylvöaika on tärkeä taktiikka, jolloin pellavakasvi vahvistua kestämään mahdollisten tuholaisten vaikutukset. Kovin herkkä se ei ole lehtien nakertamiselle, eli tavanomaisessakin viljelyssä torjunta-aineiden käyttö on minimaalista. 

Koeviljelmällemme ilmestyi kasvun alkuvaiheessa n 1mm pituisia kiiltäviä kovakuoriaisia, joista tarkempi lajimääritys jäi tekemättä, ilmeisesti jonkinlainen kirppa kyseessä. Vahingot jäivät onneksi vähäisiksi.

Sadonkorjuu - koska on oikea aika?

Pellava kukkii kauniisti useimmiten sinisin kukinnoin, ja optimaalinen korjuuaika on noin kuukausi täyskukinnan jälkeen, eli 80-100 päivää kylvöstä. Mitä aikaisemmin korjataan, sitä hienompaa on kuitu mutta saanto jää vähäisemmäksi - toisaalta kypsyessään kuitu karhentuu. Oikeaa korjuuaikaa voi arvioida aistinvaraisesti korren tuleentumisasteella, esim korjaamalla kun noin puolet korresta on tuleentunut.

Keski-Euroopan pelloilta otetuissa kuvissa korret ovat varsin vihreitä, eli siellä vaikuttaa olevan aikainen nyhtö vallalla.

Omalla koealallamme päädyimme tekemään korjuuta kahteen eri otteeseen, koska ala kypsyi epätasaisesti ja halusimme myös nähdä kauanko tuleentuminen varhaisesta vaiheesta (kolmannes korresta keltaisena) kypsempään (yli puolet keltaista) kestäisi. Tähän meni lopulta kaksi viikkoa - sää oli onneksi lämmin ja aurinkoinen, mahdollistaen nyhtöajan valitsemisen omien kiireiden mukaan.  

Ensimmäisessä kuvassa alla tuleentumisastetta ensimmäisenä nyhtöpäivänä, jolloin päädyime jättämään suuren osan vielä kypsymään. Toisessa kuvassa pellava valmis korjattavaksi pari viikkoa myöhemmin. 

Huom Siemenet eivät ole tässä vaiheessa vielä kypsyneet, eli jos niitä halua korjata seuraavaa vuotta varten, kannattaa siementuotantoon varata osa pellosta, josta ei yritetäkään saada laadukasta kuitua.

Sadonkorjuun tekniikka

Kuitupellavaa ei yleensä niitetä vaan nyhdetään maasta, jolloin saadaan koko kuitu käyttöön. Korsi voi olla myös liian vahvaa ja tiheäkasvuista niittokoneelle, tosin lautasniittokoneen käytöstä matalilla nopeuksilla on kokemuksia.

Nyhtökone onkin ainoa erikoistyökone jota pellavankorjuussa tarvitaan, mahdollisen kääntimen lisäksi (ks alemmas peltoliotukseen liittyen). Meillä tämäkin työvaihe tehtiin käsin, mikä oli aikaavievää ja selälle käyvää puuhaa, mutta samalla sai hyvän tuntuman joka ainoaan korteen ja sadon puhtauteen. Kiitokset taas ystäville ja sukulaisille avusta!

Nyhtötekniikka ja seuraavat työvaiheet riippuvat siitä miten pellavaa on tarkoitus liottaa (eli kortta lahottamalla irrottaa kuitu kuoresta). Euroopassa vallalla on peltoliotus, jossa pellava nyhdetään ja jätetään pellolle säiden armoille - viikoiksi tai kuukausiksi, riippuen sateista. Nyhtökone pudottaa korret siisteihin riveihin pellolle, josta ne on helppo kääntää ja aikanaan paalata. Nopeampi ja kontrolloidumpi menetelmä on vesiliotus, jota aikanaan Suomessa suosittiin. Liotus tehtiin joissa tai lammissa, mutta nykyään käytettäisiin sammioita vesistöjen rehevöitymisvaaran vuoksi. Myös entsyymiliotusta on kehitetty. Menemättä tarkemmin näihin eri vaihtoehtoihin tässä kirjoituksessa todettakoon vain että liotuksen onnistuminen on todella tärkeää kuidun laadulle ja käsiteltävyydelle.

Me kokeilimme peltoliotusta, joka onnistuikin nopeasti runsaiden sateiden vuoksi: viikon päästä korret käännettiin kertaalleen ympäri tasaisen lion varmistamiseksi, ja jo kahden viikon kohdalla kuori lähti irti kuidusta kun kortta pyöritti sormen ympäri, ja oli aika nostaa sato aittaan kuivumaan.

Koneellisesti pellava kerättäisiin pellolta tavanomaisella olkipaalaimella, myös korsien kääntämiseen on olemassa oma laitteensa.

Mitä seuraavaksi?

Lähtisinkö uudestaan viljelemään viime kesäisten kokemusten jälkeen? Kyllä ehdottomasti! Käsin tekemällä aarin ala on kyllä ehdoton maksimi vaaditun ajan vuoksi, kun huomioidaan vielä kuidun prosessointi perinteisillä käsikäyttöisillä välineillä. Tältä alalta saa kuitenkin laskennallisesti kymmeniä kiloja kuitua, eli käsityöharrastajalle enemmän kuin tarpeeksi. 

Tänä kesänä 2021 ajattelimme kuitenkin laajentaa kokeiluita ja pyrkiä saamaan myös useampia eri lajikkeita testaukseen. Selvittelemme myös pellavakuidun koneellisen jatkokäsittelyn eri vaihtoehtoja sekä kysyntää kotimaisilla markkinoilla, jos tästä vaikka saisi pienimuotoista teollisuutta aikaiseksi. Fibershed Finland -niminen yhteenliittymä on suunnitteilla kokoamaan yhteen kotimaisten kuitujen tuottajia, käsittelijöitä ja käyttäjiä - tästä tarkemmin myöhemmin 2021. 

Jos sinua kiinnostaisi olla mukana kokeiluissa tai muuten keskustella lisää aiheesta, ota yhteyttä! Tai seuraa Twitterissä @linen_stories .